Ensimmäinen koulupäivä

Tänää päästiin vihdoin ja viimein asiaan, eli tutustumaan meidän tulevaan kouluun Hogeschool Utrechtiin. Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana jokin asia on kunnolla järjestetty ja organisoitu! Käytiin aika pikasesti läpi koulun Intranetin käyttöä ja päästiin vihdoin ja viimein kirjautumaan sisään järjestelmään josta löytyy kaikki tarvittava tieto lukkarista tentteihin jne... Vielä ei ikäväkyllä päästy lukkareita kuitenkaa kattomaan, huomenna vasta.

Mitäs muuta voisin koulusta kertoa.. tosi mahtavat puitteet ja todella iso kampus, jossa varmasti tulee kuljettua muutaman kilometrit oikeita paikkoja ettiessä. Mahtavaa arkkitehtuuria ja hauskoja yksityiskohtia heitetty sinne tänne. Meitä vaihtareita on varmaan noin 100-150 ympäri maailmaa, joista ainaki 12 oli Suomalaisia. Meille uusille opiskelijoille tarjottiin talon puolesta Heinekeniä, Viinejä, siideriä ja pientä suolaista purtavaakin löyty. Vois Vaasan kuivahko VAMK ottaa vähä mallia ;)

Mä en jaksanu sit kovin kauaa lorvia siellä ja jätin avaimet N:lle ja tulin ite Damiin. On vähä ikävä Mr. S ja oli kiva tulla tänne Janin luo että pystyin ottaa Skype puheluu maailman parhaalle ihmiselle <3

Koulupuku

Uusia opiskelijoita odottamassa ekan päivän alkamista

Minä hukassa kaiken tiedon keskellä

Koulun pubi

Tollasia barbababa hengailutyynyjä

Meidän koulun pihalla onki lampaita!!

Siinä vähä Suomalaista sakkia rohmuamassa koulun tarjoamaa alkoholia

Mun uus kello <3

Tuosta vähä kuvia tämän päiväisestä seikkailusta :)

Vihdoinkin!

Huh mikä päivä! Aamulla kun ruvettiin selvittelemään koulun avun anto mahdollisuuksia asunnottomuuteen, niin iski Hollannin kulttuuri rystysensä nasevasti kohti nenänvartta. Kukaan ei tiedä mitään, eikä ketään oikeestaan edes kiinnosta. Niin simppeli ja itsestäänselvyytenä pidetty homma kun toimivat nettisivut ovat täällä aika kaukaista unelmaa. 30minuutin selvittelyjen ja useamman turhan puhelun jälkeen muhun iski täysi turhautuneisuus ja ajattelin jo ehdottaa veljelle vinttikomeron vuokraamista mulle. Kirja käteen ja pieni trippi oman pään sisään jäähdyttelemään niitä muutamaa aivosolua jotka kiehuivat jo kovaa tahtia.

  Ehdin siinä suunnilleen muutaman sivun lukasta ja saada verenpainetta laskemaan 120 kohdille kun puhelin soi ja enkelini ROGER (kyllä.. Roger) soitti ja kertoi että hänellä olisi tarjota meille tyhjää toimistotilaa asunnoksi. Osa aivosoluista halasivat toisiaan onnesta ja toinen järkevä osa rauhoitteli ystäviään.. noh noh, eipäs vielä innostuta.

  Kannatti kuitenkin vähän täristä, koska tällä hetkellä näyttää siltä että meillä on 98,9% tsäännsi päästä Janin ja Jannemieken nurkista Utrechdin vyöhykkeelle perjantaihin mennessä!! Vuokrasopimus on Jannemiekellä tarkistettavana, ja jos kaikki näyttää hyvältä lähetän isoilla kirjaimilla Roksulle viestin että ”Yes, we take the flat” 

  Asunto on noin 50 neliön kokoinen toimistohuone, jossa pieni keittiö, suihku ja erillinen wc. Kokolattiamatto ja huonekalut saatiin kans kaupanpäälle. Saadaan siis iha ok asunto noin 10min bussimatkan päästä keskustasta 1100€ kuukausihintaan. Pikkasen tihkasee, mutta tuo hinta oli maksettava, kun toisena vaihtoehtona oli 120€ lentoliput takasin Vaasaan. 

Utrechti stressittömin silmin

 

  Tämän asunnon löydön kunniaksi päätin lähteä viimeisillä voimilla kiertelemään Utrechtia, joka tähän asti on tullut kierrettyä vain stressin ja vitutuksen saattelemana. Ja aaah… ohan mun uus kaupunki nyt hiano!

  Kalliin vuokran takia pidättäydyin nyt ostamasta mitään, ja tällä politiikalla yritetään pärjätä niin pitkälle kun mahdollista. Jossain vaiheessa saattaa kenkä-hammasta alkaa kiristää, ja silloin apua löytyy kyllä ihan varmasti! ja juusto hampaan kolotukseen… ja karkki… ja ja ja ja <3

Löytyis jotain myös mun suosikki 1 veelle <3

Jos mietitte mitä saatte tuliaisiks...

Ja jotain koti-ikävään..

 Pakko vielä kirjoittaa tuosta niin hauskasta ilmiöstä kun bussiin/metroon/junaan juoksemisesta. Vaasassa sen ymmärtää kun bussi keskustasta Gerbyyseen kulkee kuun ensimmäisenä tiistaina, mutta täällä!! Kaikkia edellä mainittuja kuljetusvempeleitä menee 10 minuutin välein kaupungin joka sopukkaan ja silti.... silti on pakko juosta.

Taistelu jatkuu....

Damn damn damn... Päivän sana on NOTHING! Aamulla lähdettiin N kanssa jatkamaan sitä mihin eilen jäätiin. Oltiin siis vähä paremmin valmistauduttu osotteilla, puhelinnumeroilla ja kartoilla + taisteluhengellä.... Ja ei, ei sitte mitään.

Homma kusee seuraavista syistä:
- asuntoa ei vuokrata opiskelijoille
- asuntoa ei vuokrata sinkuille, pariskunnille tai kämppiksille... Joku noista...
- vuokra hipoo 1300€ niissä joita meille suositellaan
- välityspalkkio on 1kk vuokra ( eli 1000€-->)
- asunnossa ei tule lämmintä vettä

Käytii koululla kysymässä neuvoa, ja sieltä kehoitettiin rekisteröitymään ssh järjestelmään (short stay joku juttu). No, kirjauduttiin.... ---> ei vapaita huoneita tai asuntoja! Great!

Uskokaa tai älkää, mut kävin jopa vaateliikkeessä kysymässä onko kyseisessä talossa vapaita asuntoja vuokralla... Ja anelin baarimikoltakin neuvoja tai numeroita. NOTHING.

Alkaa olee aika toivoton fiilis koko homman suhteen, koska oon rekisteröityny joka helvetin rent-agencyn järjestelmään, lähettäny enemmän ja vähemmän epätoivosia sähköposteja ihmisille, kuluttanu Vodafonen loistavaa credittiä... No, kaikki mahollinen on nyt tehty. Jäljellä on enää nettisivujen "refresh" napin painelu.

Tällä hetkellä nukun Janin ja Jannemieken talon vintillä... Pöydän alla :D kuva materiaalia luvassa myöhemmin. Täällä on hyvä olla ( paitsi jos pitää yöllä vessaan ). Ainaki mulla on 7 neliöö omaa tilaa kuunnella William Fitzsimmonssin rauhoittavaa ääntä.

Päivän saldona ja syvän epätoivon parantajana DKNY:n kello <3

Tämän hetkinen nukkumispaikka :D

Päivän pelastaja!

Käytiin vähä illalla kattomassa Janin töi paikkaa :)

Näkymiä mun huoneesta

First day

Tämä teksti on kirjoitettu maanantaina 27.8.2012

Viikonloppu ennen lähtöä meni Mr. S kanssa oleillessa ja sekä omien että herran vanhempien luona kyläillessä. Hetkellisesti sai kyllä kyyneleitä pyyhkiä, mutta kaiken kaikkiaan oon aika ylpee ku olin niinkin reipas! Sunnuntai iltana mä lunastin ainakin osittain lupaukseni lättyjen teosta, ja tein vohveleita (Mr. S teki taikinan ja suurimman osan vohveleistaki… muahah). Oli hyvää! Maanantai aamu ennen lähtöä oliki sitten jotain ihan muuta ku reipasta… Hyvälla mielellä lähdin kuitenki kohti tätä uutta kokemusta, ja ohan se tietysti helpompaa lähteä kun kotiasiat on kunnossa.

Utrechdin vaihto on siis alkanut! Silmien turvotus on laskenu aamuisen episodin jäljiltä ja nyt oon siis virallisesti täällä, miten mahtavaa! Uutta kotikaupunkiakin käytiin tsekkaas mutta ikäväkyllä vielä en pääse yötä viettämään siellä sattuneiden kommellusten takia.

Mulla oli siis asunto valmiiksi katottuna ja sopimus suullisesti tehtynäki, mutta ilmeisesti täällä ei tuo sopimuspolitiikka ole niin tiukkaa kuin koti-Suomessa, ja sain puhelun viime torstaina (muutama päivä ennen lähtöä) että kyseinen asunto ei olekaan enää vapaana.. oh well, ei voi mitää eikä auta valittaakkaan. Lentoliput oli kuitenki jo taskussa, joten ei auttanu muu kun lähteä tänne etsimään uutta kotia.

Tyhjänpäälle en kuitenkaan onneksi joutunut, koska veljeni ja hänen avopuolisonsa asuvat Amstedamissa, ja saan nyt olla heidän nurkissaan kunnes jotain parempaa ilmestyy. Pieni antihistamiini douppaus päälle vaan niin hyvin menee! (täällä on kaks kissaa).

Lento Vaasasta suhahti siis liikkeelle 6 aikaan aamulla, ja Köpiksen kautta lentäessä pääsimme perille hiukan ennen aamu kymmentä. Ei paha! Veli-poika oli kentällä vastassa ja sainki hänestä näppärästi kantojuhdan. 5kk vaatteet ja kengät painoi kuitenki 22kg ja läppäri + ”käsilaukku” (more like a putkilaukku) päälle, niin kyllä siinä tällänen tylleröinen vähä apua kaipaaki. Laukut saatiin kannettua tänne Janin ja Jannemieken luo (yritin kyllä kysyä tän alueen nimeä, mutta eihä tosta mongerruksesta nyt saa mitää selvää) ja pikaset neuvot saatiin ennen kun lähdettiin pienempien kantamusten kera kohti Utrechtia.

 Juna Sloterdijkistä (Damin esikaupunkialue) Utrechtiin kesti noin 35min ja maksoi 7,40€. Ja WOW mikä kaupunki meitä oli vastassa!! Täynnä ihania kauppoja, kahviloita, ravintoloita… aaah!! (mom, send me some more money!!). Kaupunki tuntuu, kuulostaa ja näyttää selkeesti opiskelija kaupungilta. Kaunis, ahdas ja tunnelmallinen kaupunki, jossa ihan varmasti tuun viihtymään paremmin kuin hyvin. Viihtyvyyden kannalta ratkaisevaa tässä vaiheessa olisi kuitenkin nyt se asunnon löytäminen, ja tämän päivän perusteella Utrecht johtaa tilannetta 100-0, ei nimittäin löydetty mitään edes asunnon vuokrausta viittaavaa.. MISTÄÄN! Ihan turha reissu ei kuitenkaanollut, löydettiin ylihinnotellut pre-paid liittymät. Kiitos Vodafone <3

Utrecht

 Tyhjin käsin ja painavin jaloin saatiin siis palata takasin Damiin. Huomisen sotasuunnitelma on kuitenkin paremmin organisoitu ja suunniteltu, joten usko on kova ja toivo korkealla että löydettäis edes joku kiva silta jonka alle majottua.

 Kirjoitan välillä yksikössä ja välillä monikossa (ja välillä en minkään kieliopin mukaisesti) johtuen siitä, että olen löytänyt laumaani henkilön jonka kanssa luultavasti ehkä maybe muutetaan yhteen (kustannus syistä). Kutsukaamme tätä herraa nimellä N. Blogi ja postaukset ovat kuitenkin omaa käsialaani ja siksi saan egoilla ja puhua kuin kokisin ja tekisin kaikki nämä asiat yksin itseni kanssa, totuus kuitenkin on että N on kuin varjo jolla on hyviä ja kuunneltavan arvoisia mielipiteitä ja ideoita asioiden jouduttamiseen.

 Nyt omistan loput tästä illasta Mr. S:lle, joka on ansainnut hieman skype aikaa kanssani <3 Puss puss alla barn!