Noniin, viimesen tunteenpurkaus postauksen jälkeen päätin sit laiskotella oikein kunnolla blogin suhteen, ihan vaan jo siitä syystä etten oikee näe enää mitää järkeä kirjotella blogia. Vaikka kotona onki kiva olla, ja tykkään Vaasasta, täytyy myöntää ettei tämä paikka nyt oikein inspiroi tarpeeksi blogia varten. Tämä saattaaki hyvin olla viimeinen postaus piiiitkään aikaan. Rupeen sit taas kirjottamaan kun elämässä tapahtuu jotai mullistavaa ;)
Eli, viimeinen postaus koski tuota älytöntä koulu sotkua. noin 10min postauksen jälkeen päätin, että minähän en Utrechdissa vietä enää yhtäkään ylimäärästä päivää. Tuo edellinen postaus siis kirjotettiin Keskiviikkona, ja perjantaiks tilasin jo lentoliput kotiin :) Torstaina hirvee säätäminen viimetingan järjestelyiden kanssa, ja piti vielä käydä nauttimassa taco illallista suomalaisten koulukavereiden kanssa, ja sit vielä TOTTAKAI baariin proidin kaa.. Voin muuten lämpimästi suositella humalaa + 3 tunnin yöunia ennen kotiin paluuta :D oli vähä olotiloja kotimatkalla, ku en ollu ihan varma oliko mulla krapula vai nousuhumala :D Oli miten oli, tuo oli mun elämäni huippu päiviä, ja mitkään olotilat ei estäny mua hymyilemästä! Kaikista parasta oli etten ollu kertonu muille ku pikkusiskolle mun kotiinpaluusta. Jopa Mr.S eli siinä uskossa että hän saa viettää vielä viikon vapaata elämää ennen Führerin kotiin paluuta.. muahahaa! Ekana yllätettiin isosisko perheineen, jota en ollu nähny yli kuukauteen. Oli kiva nähä tietysti molempia siskoja, mutta ei omat siskot kyllä pärjää huomio-taistelussa Kwekua ja Lennonia vastaan. Mun hjärttegrynen <3 Seuraava Plääni oliki sitte suunnitella ton miehen yllättäminen. Oli jos jonkimoista salajuonta punottu ja keksitty eri tapoja yllättää se, mutta koska en oikee tienny miten S reagoi yllätyksiin, niin päätin paljastaa olinpaikkani sillätavalla että S ehti sulatella asiaa :) Oli kiva nähä, mut harmitti vähän etten saanu yllättää sitä kunnolla.
Kouluun menin heti maanantaina ja sovittiin opettajan kaa pieni suunnittelu palaveri seuraavalle päivälle.. ihanaa olla täällä!! Oonko jo sanonu että tuntuu niin kivalta olla Suomessa, Vaasassa; VAMKissa, koska täällä hommat toimii ja ihmiset haluaa auttaa toisiaan. I Love It!
Oon ollu vähän yllättyny siitä miten "vaikeeta" oli sopeutua taas tänne. Osaltaan johtuu varmaan siitä, että ekat kaks viikkoo asuin Mr. S nurkissa, ja viikko sit vein tavarat Cessi-vaimon luo Hartmanin taloon. Oli jotenki niin eksyny olo ku ei oikee ollu kotia ja tavarat hujanhajan pitkin kaupunkia. Haluan asua Cessin kanssa, mutta sit Mr.S nurkat tuntuu enemmän kodilta. Järki vastaan tunteet, aina hyvä yhdistelmä! Toinen asia mihin en osannu varautua on tää tekemättömyys. Mulla on tooosi vähän kursseja koulussa, ja luentoja meillä on 3pv/vkssa. En oo myöskää oikee hakenu mitää töitä koulun ohelle, koska ajattelin opiskella nyt tosissani.. mut ei se nyt ihan oo nii vaativaa ku olin ajatellu :D Mutta kyllä tää tästä. Enää en ajattele kaupassa että mitä voi ostaa, että ehdin syödä pois ennenkö lähen takas!
Miia, anteeks, mut mä en jaksa yhtää vastata tohon haasteeseen, koska tulee niin egoistinen olo :D
Nii ja mun kaikki kuvat Utrehdin ajalta katos sitte iPadin mukana. Kiitos Gigantti, never again. paska lafka. :D (angst)
Nyt pitää ruveta ettii sunnuntai illan ratoks elokuvaa...
