First day

Tämä teksti on kirjoitettu maanantaina 27.8.2012

Viikonloppu ennen lähtöä meni Mr. S kanssa oleillessa ja sekä omien että herran vanhempien luona kyläillessä. Hetkellisesti sai kyllä kyyneleitä pyyhkiä, mutta kaiken kaikkiaan oon aika ylpee ku olin niinkin reipas! Sunnuntai iltana mä lunastin ainakin osittain lupaukseni lättyjen teosta, ja tein vohveleita (Mr. S teki taikinan ja suurimman osan vohveleistaki… muahah). Oli hyvää! Maanantai aamu ennen lähtöä oliki sitten jotain ihan muuta ku reipasta… Hyvälla mielellä lähdin kuitenki kohti tätä uutta kokemusta, ja ohan se tietysti helpompaa lähteä kun kotiasiat on kunnossa.

Utrechdin vaihto on siis alkanut! Silmien turvotus on laskenu aamuisen episodin jäljiltä ja nyt oon siis virallisesti täällä, miten mahtavaa! Uutta kotikaupunkiakin käytiin tsekkaas mutta ikäväkyllä vielä en pääse yötä viettämään siellä sattuneiden kommellusten takia.

Mulla oli siis asunto valmiiksi katottuna ja sopimus suullisesti tehtynäki, mutta ilmeisesti täällä ei tuo sopimuspolitiikka ole niin tiukkaa kuin koti-Suomessa, ja sain puhelun viime torstaina (muutama päivä ennen lähtöä) että kyseinen asunto ei olekaan enää vapaana.. oh well, ei voi mitää eikä auta valittaakkaan. Lentoliput oli kuitenki jo taskussa, joten ei auttanu muu kun lähteä tänne etsimään uutta kotia.

Tyhjänpäälle en kuitenkaan onneksi joutunut, koska veljeni ja hänen avopuolisonsa asuvat Amstedamissa, ja saan nyt olla heidän nurkissaan kunnes jotain parempaa ilmestyy. Pieni antihistamiini douppaus päälle vaan niin hyvin menee! (täällä on kaks kissaa).

Lento Vaasasta suhahti siis liikkeelle 6 aikaan aamulla, ja Köpiksen kautta lentäessä pääsimme perille hiukan ennen aamu kymmentä. Ei paha! Veli-poika oli kentällä vastassa ja sainki hänestä näppärästi kantojuhdan. 5kk vaatteet ja kengät painoi kuitenki 22kg ja läppäri + ”käsilaukku” (more like a putkilaukku) päälle, niin kyllä siinä tällänen tylleröinen vähä apua kaipaaki. Laukut saatiin kannettua tänne Janin ja Jannemieken luo (yritin kyllä kysyä tän alueen nimeä, mutta eihä tosta mongerruksesta nyt saa mitää selvää) ja pikaset neuvot saatiin ennen kun lähdettiin pienempien kantamusten kera kohti Utrechtia.

 Juna Sloterdijkistä (Damin esikaupunkialue) Utrechtiin kesti noin 35min ja maksoi 7,40€. Ja WOW mikä kaupunki meitä oli vastassa!! Täynnä ihania kauppoja, kahviloita, ravintoloita… aaah!! (mom, send me some more money!!). Kaupunki tuntuu, kuulostaa ja näyttää selkeesti opiskelija kaupungilta. Kaunis, ahdas ja tunnelmallinen kaupunki, jossa ihan varmasti tuun viihtymään paremmin kuin hyvin. Viihtyvyyden kannalta ratkaisevaa tässä vaiheessa olisi kuitenkin nyt se asunnon löytäminen, ja tämän päivän perusteella Utrecht johtaa tilannetta 100-0, ei nimittäin löydetty mitään edes asunnon vuokrausta viittaavaa.. MISTÄÄN! Ihan turha reissu ei kuitenkaanollut, löydettiin ylihinnotellut pre-paid liittymät. Kiitos Vodafone <3

Utrecht

 Tyhjin käsin ja painavin jaloin saatiin siis palata takasin Damiin. Huomisen sotasuunnitelma on kuitenkin paremmin organisoitu ja suunniteltu, joten usko on kova ja toivo korkealla että löydettäis edes joku kiva silta jonka alle majottua.

 Kirjoitan välillä yksikössä ja välillä monikossa (ja välillä en minkään kieliopin mukaisesti) johtuen siitä, että olen löytänyt laumaani henkilön jonka kanssa luultavasti ehkä maybe muutetaan yhteen (kustannus syistä). Kutsukaamme tätä herraa nimellä N. Blogi ja postaukset ovat kuitenkin omaa käsialaani ja siksi saan egoilla ja puhua kuin kokisin ja tekisin kaikki nämä asiat yksin itseni kanssa, totuus kuitenkin on että N on kuin varjo jolla on hyviä ja kuunneltavan arvoisia mielipiteitä ja ideoita asioiden jouduttamiseen.

 Nyt omistan loput tästä illasta Mr. S:lle, joka on ansainnut hieman skype aikaa kanssani <3 Puss puss alla barn!